Jos yrittäisin myydä valokuvilla näitä muffinsseja, niin ne eivät näyttäisi kovin houkuttelevilta. Todellisuudessa ne ovat meheviä ja ilmavia, todella hyviä!
Meillä on päivittäin töissä työmiehiä, joille on minusta kiva tarjota jotain kahvin seurana. Tunnen itseni ihan noloksi, kun hengaan päivät pitkät kotona tekemättä mitään toisten asennellessa laattoja ja asentaessa putkia. Muutamana päivänä olen leiponut työmiehille leipää ja pullaa, tehnyt voileipiä, toisinaan tarjonnut kaupan unelmatorttua. Helpointa on kuitenkin itse tekaista nopeasti jotain, kuin lyllertää mahan kanssa lähikauppaan noin kilometrin päähän. Tänä aamuna leivoin näitä muffinsseja, jotka maustin Kalev-valkosuklaalla. Valkosuklaalevy on tuliainen Virosta ja kun me kumpikaan poikaystävän kanssa ei hirveästi tuosta suklaasta välitetä, on se jäänyt syömättä. Muffinsseissa suklaa toimi kuitenkin tosi hyvin ja näistä tuli hirmu hyviä! Alkuperäisen ohjeen olen napannut Belle Baie -blogista, mutta tuunasin itse tätä-ohjetta. Minusta muffinsseista tulee vähän mehevämpiä, jos lisää enemmän maitoa. Belle Baie blogi on muuten yksi suosikeistani ja suosittelen hänen ohjeitaan muillekin!
Valkosuklaamuffinit
125 g margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl maitoa
Kalev-valkosuklaata noin 150 grammaa
Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen kokoajan sekoittaen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää taikinaan. Lopuksi kaada sekaan maito ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lisää lopuksi pieniksi paloiksi murustettu valkosuklaa. Täytä tukevat muffinsivuoat puolilleen. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 15 minuuttia.
Oma juttunsa on tuo kuvassa näkyvä, luultavasti 50-60-luvulta oleva SLEV-merkkinen hella, jossa levyt eivät toimi uunin ollessa päällä tai uuni levyjen ollessa päällä. Ruuanlaitto vaatii siis hiukan suunnittelua eikä esimerkiksi keitettyjä perunoita saa samaan aikaan uunikalan kanssa. Uuni myös polttaa helposti leivonnaiset toiselta puolelta, joten koko ajan saa olla tarkkailemassa, joko uunipeltiä pitää kääntää. Näiden 4 kuukauden aikana olen kuitenkin kiintynyt SLEV-uuniini. Jossain välissä tuhahtelin sisustusblogien tyypeille, jotka kertoivat tekevänsä ruuan vanhassa puuhellassa tai retrouunissa verkkaisesti. En tuhahtele bloggaajille enää. SLEV on ihana.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti