Sanoja

Jokin aika sitten sain Suketukselta sanoja, jotka hänen mielestään kuvaavat minua ja minun pitäisi avata näitä sanoja. Minulta on mennyt tämän haasteen toteuttamiseen luvattoman kauan, niin kuin nykyään kaikissa asioissa.
Suketuksen antamat sanat ovat:

1) Meri

Minä ja meri olemme yhdistelmä, jota on alkanut horjuttaa asumiseni Tampereen järvikaupungissa. Olen varttunut länsirannikolla pienessä kalastajakylässä ja isän puoleiset vanhemmat ovat kotoisin saaristosta. Kesälomat vietimme mökillä Uudenkaupungin saaristossa ja olen oppinut uimaan merivedessä. Meri on minulle sen symboli, että maailma ei lopu tähän, jossain vastarannalla on aina jotain muuta. Meriä pitkin pääsee kulkemaan loputtomia matkoja, mutta järvet ovat rajattuja alueita, joissa asuu vain pieniä kaloja ja niiden ympärillä turvallisuushakuisia ihmisiä, joilla ei ole ollenkaan seikkailumieltä. Toisaalta myös pelkään merta. En mielelläni ui kovin syvissä vesissä. Pidän sellaisesta asenteesta mereen kuin vaikkapa Tove Janssonilla oli.

2) Katse

Mietin tätä sanaa jonkin aikaa. Usein minusta sanotaan, että minulla on kauniit silmät (Ally McBealissa joku toimiston naisista sanoi, että silloin naisessa ei ole mitään erityistä, jos mies kehuu naisen silmiä), mutta ehkä tämä katse liittyy siihen, että olen usein sivusta seuraaja, joka vähän tarkkailee tilannetta ennen kuin avaa suunsa. Katse on viehättävä sana kuvaamaan sulkeutuneisuutta. Toisaalta, että katseen kautta (jonka miellän tässä tarkkailuksi niin fyysisessä kuin psykologisessa mielessä) en useinkaan pety ihmisiin, joista luon tietynlaisen ensivaikutelman.


3) Hiljaisuus

Pidän hiljaisuudesta ja olen hiljainen. Ensimmäisiä kertoja, kun joku sanoi, että "ei oikein tunne minua, kun olen niin hiljainen", melkein raivostuin. "HILJAINEN! MINÄKÖ?". Mutta minä olen hiljainen, olen nyt sinut sen kanssa. En tykkää pitää melua itsestäni ja mieluummin tarkkailen ensin sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä, kuin lähden puhumaan asioistani ääneen. Kyllä minä sitten puhun, kun on asiaa tai jos koen, että minulla on sanottavaa jollekin ihmiselle. Mitä tulee hiljaisuuteen muuten, niin en pysty lukemaan melussa. Tarvitsen aina hiljaisen tilan, jossa voin keskittyä. Ennen ajattelin, että on noloa olla hiljainen suomalainen kansa, mutta mitä enemmän matkustan, sitä enemmän arvostan hiljaisuutta ja sitä, että tyhjiötä täytetä jatkuvalla melulla ja turhanpäiväisellä puheella. Parhaita asioita on kulkea hiljaisessa metsässä, joka ei oikeastaan ole ollenkaan hiljainen, jos metsä alkaa kuunnella tarkemmin. Ehkä minä olen vähän kuin suomalainen metsä!

4) Äitiys

Oi, tämä on jatkuva prosessi. Välillä ajattelen, etten ole vielä äiti, mutta toisaalta teen jo asioita silkasta äitiydestä. En käytä alkoholia raskausaikana, yritän jutella vauvalle ja eilen kävin punkteeraamassa nenäonteloni, koska en halunnut enää yhtään antibioottikuuria vatsassa asuvalle vauvalleni. Normaalisti en istuisi tuolilla hiljaa, kun lääkäri pitää takaraivon takaa kiinni työntäessään sieraimen kautta rautapiikillä poskiluutani rikki.

Punktion jälkeen menin suoraan perhevalmennukseen, jossa puhuttiin vauvaperheen arjesta. Valmennuksessa oli erilaisia odottavia äitejä, joilla oli erilaisia kysymyksiä tulevasta. Meille kerrottiin vauvatarvikkeista (sängyistä, hoitopöydistä ja kestovaipoista)ja jokainen valinta tuntui määrittävän sitä, millainen äiti meistä kustakin tulee. Jonkun lapsi nukkuisi perhepedissä, pinnasänkyä ei tällaisissa perheissä edes tarvita, toisilla taas vauva nukkuu alusta asti omassa sängyssään. Minun pääni taas täyttyi erilaisista kuvista siitä, millainen äiti minusta tulee. Teen koko ajan päässäni analyysia siitä, miten aion hoitaa lastani, millaista rakkautta ja turvaa aion tarjota hänelle ja kuinka. Toivon, että minusta ei tule hössöttäjä-äiti.

5) Nauraa.
Kaiken hiljaa seuraamisen ja katselemisen jälkeen osaan kuitenkin nauraa. Yleensä minua naurattaa vähän kuiva huumori tai huumori, joka on tahatonta tai joskus jopa hyvän maun rajoilla kulkevaa. En tykkää itsestään selvistä vitseistä enkä kauheasti Aku Hirviniemen Marja Tyrnistä. On mennyt aikoja, etten ole nauranut melkein ollenkaan, mutta nyt on paremmat päivät ja saan nauraa melkein päivittäin. Pidän siitä, nauru psyykkaa paremmin kuin mikään muu. Minun nauruääneni on kyllä persoonallinen, se on tikahduttava enkä saa melkein henkeä, kun kuulen parhaimman jutun.