Yhtenä yönä (kello nolla kaksi kaksikymmentä) heräsin itkemään yliopiston kursseja ja sitä etten valmistu i-k-i-n-ä. Jäisin vain ainaseksi ajaksi keskimääräistä korkeakoulutettummaksi tarjoilijaksi. Tulevaisuuteni yöllisessä kauhuskenaariossa oli se, että kun joku tilaa pihviä, sanon että Entrecote onkin ihanasti preesensissä ja tilattu viini maistuisi Foucaltillekin. Poikaystävä heräsi nyyhkytykseen ja sanoi, että "Sanna, tämä ei ole oikea aika murehtia näitä asioita" ja otti minut uniseen kainaloonsa. Murehdin silti ja nukahdin vasta noin kello 5. Seuraavan päivän kaoottisen lounasvuoron jälkeen opettelin mukisematta luentomonisteet ulkoa sosiaalipsykologian tenttiä varten.
Muuta ihmeempää minulle tai meille ei kuulukaan. Olen vain ollut kireä kuin viulun kieli. Ja murehtinut sitä että vauva saa istukan läpi stressihormonia, sitä että kissa on liikaa yksin, Porin paikallisliikenne ei palvele kunnolla (sinä yönä, jona valvoin, päätin myös lähettää heti aamulla palautetta Porin Linjoille ja niin myös tein seuraavan aamun väsymystokkurassa). Olen myös murehtinut sitä, että en ehdi istuttaa callunoita pihaan, en ole syönyt kalaa tällä viikolla ollenkaan ja taas sitä, että kissa on liikaa yksin. Tapetteja ei ole tilattu vieläkään eikä keittiön lattiaan tulevaa forbo-levyä.
*
Juuri kun suljin koneen lähteäkseni hammaslääkäriin, tuli soitto, että meille olisi tulossa vuokralaisia ja hammaslääkärissäkin meni hyvin! Olen käynyt hammaslääkärissä viimeksi neljä vuotta sitten, jonka jälkeen on puhjennut yksi pieni reikä, mutta silloin irrottamatta jääneet kaksi viisaudenhammasta ovat pysynyeet ehjinä! Oi oi tätä elämää!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti